Jos potilas poistuu vastaanotolta vastaamattomien kysymysten kera, palaa hän avointen kysymystensä kanssa muualle. Resurssit kuormittuvat useampaan kertaan. Ilmiöllä on nimi: häiriökysyntä.
Jaettu päätöksenteko parantaa potilaan tyytyväisyyttä ja sitoutumista hoitoon sekä hoitotuloksia (Say ym. 2006, Durand ym. 2014, Shay ym. 2015). Potilaan tarpeiseen vastaaminen ja ennen kaikkea epäröinnin ja kysymysten kuuleminen sekä niihin reagointi ehkäisevät uusia yhteydenottoja vastaanottokäynnin jälkeen. Nämä uusintayhteydenotot, eli huomiotta jätettyjen tarpeiden vuoksi varatut vastaanottoajat tai päivystyskäynnit, muodostavat terveydenhuollossa osaltaan häiriökysyntää (failure demand) (Walley ym. 2019).
Häiriökysyntää syntyy, kun palvelujärjestelmä ei jostain syystä pysty vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin (Hyytiälä & Kekomäki, 2017). Taustalla on usein jonkin asian tekemättä jättäminen (Walley ym. 2019), mikä voi olla tiedostamatonta esimerkiksi hoitopäätösten yhteydessä. Asia voi olla terveydenhuollon ammattilaisen näkemyksen mukaan käsitelty, vaikka potilaan äänetön epäröinti tai sanomatta jääneet hoitoon vaikuttavat seikat ovat silti jääneet huomaamatta.
”Taustalla on usein jonkin asian tekemättä jättäminen, mikä voi olla tiedostamatonta esimerkiksi hoitopäätösten yhteydessä.
Potilas tuottaa tietoa omasta tilastaan ja näkemyksistään hoitoprosessin eri vaiheissa. Kuitenkin potilaan mahdollisuudet tämän tiedon jakamiseen terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, ovat usein vastaanottoaikaan rajoittuneita. Vastaanotollakin potilaan omien arvojen ja näkemysten esiin tuomiseen esteenä voi olla vaikeus ymmärtää terveyteen liittyvää termistöä, jännitys, terveydenhuollon ammattilaisen vuorovaikutustyyli tai vaikkapa potilaan ajatus siitä, että hänen näkemyksellään ei ole merkitystä.
Potilaan osallisuudella hoitopäätöksen teossa on merkittävä rooli hoitoon sitoutumisen kannalta. Hoitopäätösten teossa potilaan osallisuus voi vaihdella aktiivisesta passiiviseen (Birkeland ym. 2020). Osallisuuteen vaikuttaa luonnollisesti hoitopäätöksen luonne; onko kyse sairaudesta tai diagnoosista, johon on useita eri hoitovaihtoehtoja? Mikäli kyseessä on tilanne, jossa on useita hoitovaihtoehtoja (preference-sensitive condition) on jaettu päätöksenteko paras vaihtoehto. Se tarkoittaa hoitoa koskevista valinnoista päättämistä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen kesken käytössä olevan tiedon perusteella.
“Potilaan osallisuudella hoitopäätöksen teossa on merkittävä rooli hoitoon sitoutumisen kannalta.
Parhaiten potilaan tilanteeseen sopivan hoitomuodon valinta vaatii erityyppisen tiedon käyttöä. Lääketieteellisen tiedon lisäksi lääkärin käytettävissä on potilaan haastatteluun ja kliiniseen tutkimukseen tuottamia tietoja potilaan tilasta. Näiden tietojen perusteella tehdään diagnoosi ja hoitopäätökset.
Olennaista jaetussa päätöksenteossa on potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välinen tiedon jakaminen yhteisymmärryksen rakentamista varten. Tätä varten tarvitaan potilaan tuottamaa tietoa hänen arvoistaan ja näkemyksistään sekä lääkärin jakamaa hoitopäätökseen liittyvää tietoa. Potilaan tuottamat tiedot voivat liittyä oireisiin, elämäntapoihin, potilaan raportoimiin hoidon tuloksiin ja hänen kokemuksiinsa hoidosta. Parhaan hoitovaihdon löytäminen edellyttää näiden tietojen huomioimista hoitopäätöksessä. Esimerkiksi mikäli potilaan on vaikea vaikkapa vuorotyön takia sitoutua tiettyyn ajankohtaan otettavaan lääkkeeseen, pyritään löytämään vaihtoehto, jossa ajankohta ei ole merkityksellinen. Tällöin potilas pystyy sitoutumaan hoitoon.
Aito kohtaaminen ja potilaan tarpeiden ja odotusten kuuntelu sekä hänen yksilöllisen elämäntilanteensa huomioiminen, auttavat potilasta saamaan oikeat palvelut, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
Virpi Jylhä
tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, PROSHADE
Kuva: Sander Sammy on Unsplash
PROSHADE-hankkeen tutkimusta rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Tutkimuskonsortiossa kehitetään taloudellisen ja vaikuttavuustiedon sekä potilaiden tuottaman tiedon käyttöä päätöksenteossa. Tutkimme ja arvioimme jaetun päätöksenteon käytäntöjä terveydenhuollon organisaatioissa ja potilaiden hoitopäätöksissä. Tutkimuksen toteuttavat Itä-Suomen, Tampereen ja Oulun yliopistot sekä Duodecim.
Lähteet:
Birkeland S, Pedersen SS, Haakonsson AK, Barry MJ, Rottmann N. Men’s view on participation in decisions about prostate-specific antigen (PSA) screening: patient and public involvement in development of a survey. BMC Med Inform Decis Mak. 2020;6;20(1):65. doi: 10.1186/s12911-020-1077-4.
Durand M, Carpenter L, Dolan H, Bravo P, Mann M, Bunn F, ym. Do interventions designed to support shared decision-making reduce health inequalities? A systematic review and meta-analysis. PLoS ONE 2014;9(4):1-13.
Hyytiälä H & Kekomäki M. Kustannusten kasvu johtuu järjestelmän häiriöistä. Lääkärilehti 2017;46(72): 2664–2665.
Say R, Murtagh M, Thomson R. Patients’ preference for involvement in medical decision making: a narrative review. Patient Educ Couns. 2006;60(2):102-14. doi: 10.1016/j.pec.2005.02.003.
Shay LA, Lafata JE. Where is the evidence? A systematic review of shared decision making and patient outcomes. Med Decis Making 2015;35(1):114-131.
Walley P, Found P & Williams S. Failure demand: a concept evaluation in UK primary care. International Journal of Health Care Quality Assurance 2019;32(1):21–33. https://doi.org/10.1108/IJHCQA-08-2017-0159